Yhdistyksen historiaa
Tämä kirjoitus on tiivistelmä vuonna 2023 julkaistusta historiikista. Painettua kirjasta on saatavilla yhdistyksen toimistolta (noudettuna maksutta, postituksesta veloitamme postikulut). Alta näet painetun teoksen sisällysluettelon.
Tähän tiivistelmään on valittu vain pieni osa painetusta tekstistä.
JOHDANTO
Helsingin Invalidien Yhdistyksen historiasta on vuosien varrella tehty jo muutama julkaisu, mutta viimeisimmästä on ehtinyt kulua jo 25 vuotta, eli vuodet 1989–2022 olivat kokoamatta. Yhdistyksen
lähestyessä 85 vuoden merkkipaalua yhdistyksen hallitus päätti tarttua toimeen ja julkaista uuden historiikin.
Yhdistyksen toimihenkilöt ovat onneksi olleet ahkeruuden lisäksi perusteellisia, ja kaikki pöytäkirjat johtokunnan/hallituksen kokouk-sista ja vuosikokouksista ovat hyvässä järjestyksessä tallessa. Valo-kuviakin ihan alkuvuosista alkaen löytyy kolmen banaanilaatikollisen verran. Kuten valokuvien kohdalla usein käy, niistä monissa ei valitettavasti ole tietoa kuvauspaikasta, -ajasta eikä kuvauksen kohteena olleista henkilöistä. Kuvista mielenkiintoisimpia on valittu painettuun teokseen mukaan.
Historiikki on koostettu lähinnä yhdistyksen virallisista pöytäkirjoista ja julkaisuista löytyvien tietojen pohjalta. Lisäksi erityisesti 80-luvun alun jälkeisistä tapahtumista on saatu lisätietoa jututtamalla silloin yhdistyksessä toimineita henkilöitä.
Käydessäni läpi yhdistyksen 85-vuotista historiaa olen välillä hengästynyt – niin paljon on tehty ja saatu aikaiseksi. Toimistossa ei ole henkilökuntaa ollut sen enempää kuin nykyäänkään, mutta
aktiivisia jäseniä on ollut paljon. Pitkälti heidän vapaaehtoistyönsä ansiosta HIY on se merkittävä toimija, joka se edelleen on.
Historiikin aiheiden valinnassa on aineiston laajuuden vuoksi ollut pakko tehdä rajauksia. Pääotsikkojen valinta on allekirjoittaneen ja perustuu käsitykseeni yhdistyksen toiminnan ja aikaansaannosten merkityksestä jäsenten arjessa, erityisesti Helsingissä ja yleisemmin yhteiskunnassa.
On vaikea kuvitella niitä oloja, joissa liikuntavammaiset henkilöt joutuivat elämään viime vuosisadan alussa; asunnot, koulut, työpaikat, liikennevälineet – kaikki täynnä esteitä. Kuluneiden 85 vuoden aikana heidän asemansa on parantunut huomattavasti.
Helsinki on muuttunut liikuntavammaisille paremmaksi paikaksi elää. Helsingin Invalidien Yhdistyksen moneen eri tahoon vaikuttanut edunvalvonta on osaltaan ollut tasoittamassa tietä yhdenvertaiseen ja esteettömään elämään. Tämä työ jatkuu ja on edelleen yhdistyksen strategian keskiössä.
Todettakoon, että invalidi-sanan kirjoitusasu on muuttunut vuosien varrella alkuperäisestä invaliidista invalidiksi. Yhtenäisyyden vuoksi olen käyttänyt vain nykyisin käytössä olevaa yhden i-kirjaimen versiota.
Kiitän kirjoitusprosessiani tukenutta työryhmää, johon kuuluivat Leena Simola-Nikkanen, Pekka Hätinen ja Markku Lohikoski. Myös pitkään paikallisella ja kansallisella tasolla eri rooleissa toiminut Marja Pihnala on kommentoinut tekstiä. Lisäksi haluan kiittää HIY:n toimistosihteeri Inge Ivaskia ja digipalveluneuvoja Jouni Ahosta saamastani avusta tekstin julkaisukuntoon saattamiseksi.
Helsingin Invalidien Yhdistys ry on 85 vuoden aikana kehittynyt elinvoimaiseksi ja uudistumiskykyiseksi, jäsenilleen tärkeäksi toimijaksi. Siksi voimme luottaa siihen, että sillä on edessäänkin aktiivisia vuosikymmeniä.
Pirjo Virtaintorppa
toiminnanjohtaja
Yhdistyksen synty, jäsenyys ja aluejaostot
Helsingin Invalidien Yhdistyksen perustamiskokous pidettiin 20.2.1938.
Samana vuonna perustettiin Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liiton (jäljempänä liitto / myöhemmin Invalidiliitto). Helsingin Invalidien Yhdistyksen ja liiton johtohenkilöt olivat aluksi osittain samoja, liiketoimintaa harjoitettiin ja kiinteistöjä omistettiin yhdessä. Kahden eri toimijan yhteiset omistukset selvitettiin ja eriytettiin vasta 1970-luvulla.
Yhdistyksen jäseneksi on alusta asti hyväksytty kaikki ”pysyväiset” invalidit riippumatta siitä, mistä syystä vamma on johtunut.
Vuoden 2016 kevätkokouksessa hyväksyttiin sääntömuutos, jonka jälkeen varsinaiseksi jäseneksi pääsi fyysisesti vammaisen tai toimintaesteisen henkilön lisäksi hänen perheenjäsenensä tai muu henkilö, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt.
Vuoteen 1988 asti yhdistyksen viestinnässä käytettiin Invalidiliiton logoa. Vuonna 1985 valmistui yhdistyksen oma standaari, jonka suunnitteli taitelija Aarno Hammar. Standaarin graafinen asu vakiintui muutamassa vuodessa logokäyttöön. Ylipormestari Raimo Ilaskivi kuvaili sitä yhdistyksen 50-vuotisjuhlissa pitämässään puheessa seuraavasti: ”Yhdistyksen uuden kunniaviirin kaksi pyörätuolissa istuvaa vammaista pääsee jo kaukana siintävään Helsingin tuomiokirkkoon hissillä. Vaikka he joutuvatkin kulkemaan takakautta, on tie nyt tasoitettu.”
Yhdistyksen alkuaikoina jäseniksi otettiin kaikki Helsingin seudulla asuneet vammaiset. Jäseniä kertyi niin silloisesta Helsingin maalaiskunnasta (nykyisin Vantaa) kuin Espoostakin ja heille perustettiin erityiset aluejaostot 60- ja 70-lukujen taitteessa. Reilun kymmenen vuoden kuluttua aluejaostojen jäsenmäärät olivat kehittyneet niin suuriksi, että ne itsenäistyivät omiksi paikallisyhdistyksikseen, 1972 Vantaan Invalidit VANIN ry:ksi ja 1978 ESPIN ry:ksi.
Rakennuttamis- ja asuntotoiminta
Rakennuttamistoimintaa oli paljon jo 1950-luvulta alkaen, näistä kannattaa lukea tarkemmin painetusta teoksesta. Tähän on otettu mukaan lyhyesti vain yhdistyksen nykyään omistamat talot ja jäsneille tarkoitetut osakehuoneistot.
Myllypuroon, osoitteeseen Tuulimyllyntie 5 päästiin Arava-laina-anomuksen tultua hyväksytyksi rakennuttamaan 60 huoneiston vuokrataloa, joka valmistui vuonna 1966. Asukkaiksi tähän yhdistyksen ensimmäiseen omaan vuokrataloon oli pyrkijöitä yli 300, joista vain alle viidesosalle pystyttiin osoittamaan asunto. Toimintakertomuksessa kirjoitettiin, että ”vammaisten vaikeaa asuntokysymystä ajatellen talon valmistuminen oli todella tarpeen sanelema”.
Vuoden 1969 aikana laitettiin vireille toisen vuokratalon raken-nushanke Koskelassa, josta osoitteesta Voudintie 6 kaupunki varasi yhdistyksen käyttöön tontin. Arava-lainoitettavan kerrosvuokratalon rakentamissuunnitelmaa laajennettiin niin, että asuintalon yhteyteen voitiin rakentaa kuntoutustilat uima-altaineen. 60 huoneiston asuintalo valmistui vuoden 1972 alussa. Asuintalon alakertaan rakennettiin kerhohuoneisto, jota yhdistys on siitä lähtien käyttänyt omaa kerhotoimintaansa varten. Voudintie 6:n kuntokeskus valmistui asuintalon siipeen samana vuonna. Kuntokeskukseen rakennettiin kuntosali ja uimahalli saunaosastoineen.
Invalidiliiton ja yhdistyksen keskinäisten omaisuuden järjestelyjen vuoksi vuoden 1978 aikana yhdistyksen omistukseen siirtyi 62/205 asuntolainoitetun vuokratalon Juhana Herttuan tie 17 tontin vuok-raoikeudesta ja sillä sijaitsevista rakennuksista. Vastineeksi yhdistys luovutti Invalidiliitolle aikaisemmin omistamansa Helsingin Invalidien Asunnot Oy:n osakkeet ja luopui hallintaoikeudestaan Kiinteistö Oy Otsonkulman neljään osakehuoneistoon. Juhana Herttuan tie 17:ssa yhdistyksen omistukseen siirtyi 28 huoneistoa.
Vuosien varrella yhdistys on pystynyt tarjoamaan kohtuuhintaisia esteettömiä vuokra-asuntoja sadoille jäsenilleen helpottaen näin lii-kuntavammaisten jäsentensä asuinolosuhteita merkittävästi. Parhaimmillaan vuokra-asuntoja on ollut samanaikaisesti yhdistyksen hallinnassa yli 180. Näiden kokonaisuuksien lisäksi yhdistys on saanut testamenteilla vuosikymmenten aikana useita huoneisto-osakkeita, joita on vuokrattu jäsenille sekä realisoitu. Vuokra-asuntotuotannon ja -hankinnan lisäksi yhdistys mahdollisti monelle asuntosäästäjille oman asunnon ostamisen.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta yhdistyksen kiinteistö- ja asuntotoiminnalla olleen Helsinginkin mittakaavassa merkittävä rooli liikuntavammaisten henkilöiden asuinolosuhteiden parantamisessa. Tuulimyllyntie 5:n taloa mainostettiin aikanaan Helsingin – ja ehkä koko Suomen – ensimmäisenä esteettömänä vuokratalona.
Vaikuttamistyö ja yhdyskuntasuunnitteluun
vaikuttaminen Helsingissä
Yhdistyksen alkuvuosina pääpaino toiminnassa oli valistus- ja kasvatustyön avulla ”kohottaa invalidien henkistä tasoa ja yhteiskunnallista vastuuntunnetta”, kannustaa omatoimisuuteen, kohottaa ammattitaitoa ja tukea pyrkimyksiä työhön sijoittumiseen, parantaa työ- ja palkkausolosuhteita sekä avustaa ja opastaa laki- ja talousasioiden hoidossa. Lisäksi yhdistys pyrki mahdollisuuksien mukaan antamaan raha-, vaate- ja muunlaista avustusta tilapäiseen puutteeseen joutuneille.
Vaikuttamistyötä oli tietysti myös yhdistyksen pyrkimys lisätä yleisön tietoisuutta invalidien vaikeasta asemasta. Tähän tähdättiin erilaisilla liiton masinoimilla näkyvyyskampanjoilla, joiden yhteydessä usein harjoitettiin varainhankintaa.
HIY on ollut edustettuna vammaisneuvostossa sen perustami-
sesta vuonna 1982 lähtien. HIY on vammaisneuvostossa jatkanut vammaisten ihmisten oikeuksien puolustamista lähtökohtana tasa-arvoinen ja yhdenvertainen elämä muiden asukkaiden kanssa.
Varmasti osittain vammaisneuvoston työn tuloksena Helsingin kaupungin päättäjätkin ovat tiedostaneet esteettömyyden merkityksen. Kaupunki otti tehtäväkseen esteettömyysasioiden kehittämisen ja Helsinki kaikille -projekti aloitti toimintansa vuonna 2002. Projektin ohjausryhmässä oli HIY:n edustaja. Esteettömyystyö siirtyi kymmenvuotisen projektin päätyttyä kaupungin normaaliksi toiminnaksi.
Helsingissä tehdyn vaikuttamistyön lisäksi HIY on koko olemassa-olonsa ajan vaikuttanut vahvasti kattojärjestössä, eli Invalidiliitossa ja sen edeltäjässä Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liitossa.
Alkuvuosina liiton ja yhdistyksen johdossa oli pitkälti samat henkilöt ja myöhemminkin HIY:n edustajia on toiminut liiton johtotehtävissä ja sen hallituksen ja liittovaltuuston jäseninä. HIY on edelleen Invalidiliiton suurin paikallisjärjestö ja sillä on painoarvoa liiton pää-töksentekoelimissä. Invalidiliiton luottamuselinten kautta yhdistyksen edustajia on ollut vaikuttamassa myös valtakunnalliseen vammaispolitiikkaan, lainsäädäntöön sekä muihin vammaispalvelujen ja tukitoimien kehittymiseen.
Retkeily, matkustus, leiritoiminta, lomakylät
Virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen jäsenistölle ja vertaisten kanssa toimiminen on ollut yhdistyksen keskeisiä tavoitteita alusta alkaen. Erilaiset retket, leiritoiminta, jopa ulkomaan matkat ovat tarjonneet kaivattua vaihtelua arkeen. Yhdeksi yhdistyksen tärkeimmäksi jäseneduksi muodostui jo ihan alkuvuosina lomakylätoiminta Helsingin Tuurholmassa (myöh. Hevossalmi). Myös Päättiän lomakylä Lopen Pilpalan kylässä teltta- ja asuntovaunualueineen oli hieno lomanviettomahdollisuus monelle yli 40 vuoden ajan.
Harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen ja
vertaistuki
Yhdistyksessä tarjottiin alusta asti jäsenistölle harrastusmahdolli-suuksia ja opintopiirejä. Myös valistustoiminta oli oleellinen osa toimintaa ja valistusiltoja järjestettiin monien invalidien elämään vaikuttavien asioiden tiimoilta. Vertaistuella on ollut suunnaton merkitys kaikessa HIY:n toiminnassa.
Liikunta, kilpaurheilu, kuntoilu
Yhdistyksen ensimmäisinä toimintavuosina liikunta ei vielä ollut oikeastaan missään roolissa vaan jäsenistöä houkuteltiin muuhun harrastustoimintaan. Vuonna 1946 perustettu urheilujaosto ”pyrki elvyttämään ruumiinliikunnan harrastusta jäsenistön keskuudessa”.
Erilaisilla ja eritasoisilla liikuntaryhmillä on vuosikymmenten varrella tavoitettu suuri joukko liikuntaesteisiä, joilla ei olisi todennäköisesti olisi ollut muuta mahdollisuutta urheilun harrastamisen. Nykyisin varsinaisissa urheiluseuroissakin on jo erityisryhmille tarkoitettuja harrastus- ja kilpaurheilumahdollisuuksia, mutta aiemmin HIY:n tapaisten yhdistysten tarjoamat ryhmät olivat ainoa vaihtoehto. Yhdistyksessä havaittiin nopeasti kuntoilu- ja urheiluryhmien suosio ja niitä perustettiin lisää sitä mukaa kun tiloja ja ryhmien vetäjiä löytyi.
Avustajavälitys
HIY on välittänyt henkilökohtaisia avustajia eri tavoin vuodesta 1988 alkaen. Toiminta aloitettiin jäsenistön tarpeesta ja yhdistyksessä taivuttiin eri vaiheissa monelle mutkalle, jotta välitystä pys-tyttiin tekemään. Työnvälittäjäksi ryhtyminen työvoimaministeriön luvalla oli merkittävä toiminnan mahdollistamiseksi tehty päätös.
Aluksi toiminta oli pientä eikä yhdistyksessä pystytty vastaamaan suureen tarpeeseen siinä mittakaavassa, jossa avustajia olisi tarvittu. Pyrkimys oli kuitenkin alusta asti mahdollistaa ja tukea vaikeavam-maisten henkilöiden itsenäinen asuminen ja eläminen yhteiskunnas-sa sekä ehkäistä tarpeeton palvelutalossa tai laitoksessa olo ja tässä on onnistuttu jo yhteensä 35 vuoden ajan.
Avustajavälitykseen ryhtyessään yhdistys oli edelläkävijä koko Suomen mittakaavassa. Raha-automaattiyhdistys oli tärkeä alku-vaiheen toiminnan mahdollistajana ja yhteistyö Helsingin kaupungin kanssa toiminnan kehittämisessä oli merkittävää.
Avustajavälitys on oleellinen osa HIY:n historiaa ja osakeyhtiömuotoisena sen kehittäminen jatkuu määrätietoisesti edelleen.